Matka jumaluuteen

TAUKO

2009-12-31T12:32:00.002+02:00

31.12.2OO9.
Eli nyt on pakko surukseni ilmoittaa, että MJ jää tauolle. Syynä ei ole inspiraation puute tai haluttomuus jatkaa tarinaa, vaan se, että pelini ei suostu toimimaan kunnolla. Yritän korjata ongelmaa parhaani mukaan, ja tulen taas ilmoittelemaan kun se on korjaantunut.

Siihen asti,

Hyvää uutta vuotta kaikille! - soie

Tiedotteita

2009-12-11T17:32:00.007+02:00

Olen tosiaan nyt päättänyt, että tästä tulee useamman sukupolven juttu, ei todellakaan mitään legacya, mutta kuitenkin vähän pidempi hommeli.

Torstai 17.12.2009.
Jee! Tallennusongelma selvisi onnekseni itsekseen ilman suurempia toimenpiteitä, ja onnistuin itse poistamaan pari turhahkoa kansiota, tosin pelin avaaminen edelleen tuskallisen hidasta. Ei tai osa ehtiä, koska lähden heti joulun jälkeen (26.12) ratsastusleirille ja olen siellä uudenvuodenaattoon asti, ja nyt maanantaina lähden mummilleni 23. päivään asti, ja jouluna en todellakaan ala koneella kyyköttämään.

Maanantai 14.12.2009.
Hyvä on, myönnän, nyt tuli takapakkia. Tietokoneeni C-asema on nimittäin tupaten täynnä, ja paitsi että kone on sen takia hidas, myös jo pelkästään simsin avaamisen aikana minulta menee hermot. Yritän siirtää ainakin osan tiedostoista toiselle levyasemalle, mutta siinä nyt menee tosiaan jonkin aikaa, koska en tiedä miten se tehdään, ja perheemme tietokonenero (isäpappa) on ulkomailla. Katsotaan saadaanko homma pelittämään. Olen myös ladattanut uuden päivityksen, joka ei anna lupaa tallentamiseen, joten senkin kanssa voi mennä aikansa...

Sunnuntai 13.12.2009.
Nonnii, olen nyt viikonlopun aikana lataillut kolmoseen jos jonkinlaista korvaavista silmistä aina pariin ruukkukasviin, joten simit voivat näyttää hieman erilaisilta, ja muutenkin pelissä on jonkinverran muutoksia. Olen tosiaan nyt päättänyt, että tästä tulee useamman sukupolven juttu, ei todellakaan mitään legacya, mutta kuitenkin vähän pidempi hommeli, koska tykästyin juoneen ja simeihin, etenkin Gaifeen, enkä raaski heittää heitä hukkaan. Nelososa ilmestyy tosiaan ennen joulua, tai ainakin a-osa.

Perjantai 11.12.2009.
Selvän teki, kolmonen vihdoin ulkona. Kesti yllättävän kauan, olettaen kuitenkin, että osa ei ole mikään huippupitkä tai edes kovin mielenkiintoinen. Ensi osasta sitten pidempi, tapahtumarikkaampi ja mielenkiintoisempi! :D Saittepa ihastelunne kohteeksi myös uuden ulkoasun, ei mikään erityinen, perus pollakuvioinen. Piti vaihtaa johonkin jouluiseen, mutta löytyykö sellaista? No ei tietenkään! Ei sillä, tämäkin ihan kiva.

Sunnuntai 22.11.2009.
Kakkos-osa ilmestyi siis jo eilen, mutta tulen nyt vasta tänne hehkuttamaan. Kolmonen tulee joskus ennen joulukuuta, yritän tehdä aika nopeasti. Ööh... Ei kai tässä muuta ollut. Kiitosh.

Tiistai 17.11.2009.
Osan ilmestyminen venyy ainakin päivällä, koska sain jonkin taudin, ja kuumetta on melkein 40 astetta, ja nytkin olen vain pikavisiitillä. Saatte siis odottaa siihen asti että pysyn taas tolpillani.

Sunnuntai 15.11.2009.
Osan kuvat on otettu, aloitan kirjoittamisen huomenna/ylihuomenna, mikäli vain aikaa riittää. Sivusto on nyt ulkoasltaan yms. valmis, lisäsin ja muokkailin tänään pari laatikkoa tuonne sivuun, ja ulkoasu toimii vihdoin kunnolla.
Nyt annan pienen ohjeistuksen koskien kommentteja. Olen muuttanut asetuksia niin, ettei tarvitse Googlen tiliä kommentoidakseen, vaan siitä alhaalta voi valita kirjoittaako anonyyminä, käyttäen nimimerkkiä, vai sitten sitä Google-tiliä. Nimimerkin yhteydessä voi lisätä url-osoitteen, mutta se ei ole pakollinen.

Perjantai 13.11.2009.
Hui kauhia, epäonnen päivä! No, tähän asti on kuitenkin mennyt ihan hyvin, kakkos osa ilmestyy tätä menoa viimeistään ensi viikon alkupuolella.

Sunnuntai 8.11.2009. Muutto!
Tarina siis muutti Vuodatuksesta Bloggeriin. Saivatpa nämä uuden ulkoasunkin! Omasta mielestäni muutto oli ihan hyvä asia. Alan nyt kuitenkin siirtämään jo ilmestynyttä ykkösosaa tännepäin.

Osa 3. Cecin uni

2009-12-11T17:06:00.000+02:00

Noniin, olkaa hyvä. Tuo otsikko on varmaan aika hämäävä, koska se on kuitenkin tämän osan keskeinen asia, mutta sitä käsitellään vasta lopussa, ja silloinkin vain muutaman kuvan ajan. Nyt olen myös päättänyt koko juonen tarinalle paria yksityiskohtaa lukuun ottamatta, joten turha yrittää manipuloida tai muuta sellaista. Tämän osan tekeminen oli yhtä tuskaa, koska olen itse jo tosiaan päättänyt lähes kaikes juonesta, ja tietenkin olen muodostanut itselleni kuvan ns. jumalien maailmasta, ja en jaksaisi selostaa sitä niin, että tekin pysytty mukana. Tässä osassa ilmaantuu kuvioihin myös (köh köh) romantiikkaa, ja osapuolia nyt ei ole kovin hankala arvata.. Mutta nyt tosiaan sinne osaan siitä!

Siinä Isabelle, sitten istui silmät pyöreinä ja epäuskoisena. Nämä ihmiset olivat hulluja, pähkähulluja, mutta silti hän uskoi heitä. Hänkö jumala? Herra Isä...

"Niin Isabelle, olemme päättäneet, että sinulle myös annetaan sinulle kuuluva koulutus, ja saat sitä päivittäin minun, Gaifen, Venuksen tai Darinan johdolla," Cec jatkoi hetken hiljaisuuden päästä.

"Toivomme että arvostat vaivannäköämme, ja," pidemmälle Cec ei ehtinyt ennenkuin Isabelle keskeytti hänet. "Entä jos minä en halua jumalaksi?" Cec katsoi Isabellea hyvin pitkään.

"Oikeastaan voisinkin tästä jo lähteä, että kiitoksia vain seurasta ja näkemiin," Isabelle totesi ja nousi jo lähteäkseen.

"Jos yrität lähteä tai karata, meidän on pakko käyttää jäljellä olevia voimiamme sinuun," Venus avasi yllättäen suunsa. "Emme tietenkään tee sitä mielellämme, mutta jollet jätä meille muuta vaihtoehtoa, niin," Venus jätti jälkeensä painostavan hiljaisuuden.

"Ei kai tässä sitten muukaan auta," tokaisi Isabelle ja istahti takaisin. "Mutta saanen kysyä, miksi olette näin kiinnostuneita minusta."

Isabelle tunsi Gaifen katseen niskassaan, mutta käänsi katseensa toisaalle. Hän vihasi Gaifea, joka oli hänet tänne johdattanutkin, vihasi, vihasi ja vihasi! "Koska sinä tulet pelastamaan maailman," Gaife sanoi hiljaa voimakkain äänenpainoin.

"Puhuuko hän totta?" Isabelle kysyi vielä hämmästyneenä Venukselta ja Ceciltä jotka nyökkäsivät vaitonaisina. "Te ette ole tosissanne," Isabelle totesi järkyttyneenä.

"Minä... minä en todellakaan suostu tähän. Päästäkää minut menemään, tai soitan poliisit!" Isabelle huusi paniikissa.

"Yritä ihmeessä lapsihyvä! Tämä alue on meidän heikentyneistä voimistamme huolimatta täynnä jumal-energiaa, joten voisit yhtä hyvin yrittää soittaa sinne poliisilaitoksellesi merenpohjasta!" Venus naurahti kuivakasti närkästyneenä, hymyilemättä.

"Venus on oikeassa. Sinuna sopeutuisin vain tilanteeseen. Mutta nyt voit mennä, aloitat koulutuksen huomenna," Cec päätti kokouksen nyökkäämällä ala-jumalilleen ja Isabellelle.

Isabelle oli hetkessä ylhäällä ahdistuneena ja tähyili ympärilleen etsien pakokeinoa, mutta ei halunnut mennä pihalle keskelle ärsyttävää auringon paistetta. Nyt olisi kuulunut sataa ja myrskytä, salamoida ja ukkostaa!

Lopulta Isabelle hakeutui omaan huoneeseensa peiliin ääreen, ja säikähti jopa omaa peilikuvaansa ja istui sitten sängylleen haudaten päänsä käsiinsä.

-------------------

Lopulta Isabelle havahtui kitaransoittoon, ja oli hetkessä ylhäällä. Kuinka kauan hän oli nuokkunut? Isabelle huomasi auringonlaskun ikkunastaan. Ilmeisesti hyvinkin kauan. Hän päätti lähteä ottamaan äänestä selvää. Jokin kitaransoinnissa oli vain niin... houkuttelevaa ja kaunista.

Huomatessaan Gaifen parvekkeella Isabelle sähähti vihaisesti. Voi kuinka hänen tekisikään mieli tuupata Gaife alas tuosta reunalta!

Gaife säikähti ja melkein pomppasi ilmaan ja laski kitaran äkkiä maahan. "Oliko sinulla jotain asiaakin?" Gaife melkein tiuskaisi Isabellelle.

"Luulin että täällä saa olla," Isabelle tuhahti takaisin.

Ja sitten he olivat siinä, toisiinsa kietoutuneina, huulet yhdessä, suutelemassa.

---------------

Seuraavat lukuisat päivät Isabelle vietti joko Cecin kanssa hioen älynsä terävyyttä,...

tai opiskellen Venuksen taikka Darinan opastuksessa. Darinan tunnit olivat pahimpia, koska Isabelle ei saanut aikaan edes pieniä jumal-tekoja, vaikka kuinka yritti. Useammin kuin kerran hänellä kävi mielessä, että mitä jos hän ei olisikaan jumalien etsimä henkilö? Jos he olivat erehtyneet?

Joka tapauksessa se oli hänen elämänsä onnellisinta aikaa, pääasiassa Gaifen ansiosta.

-------------------

Eräänä yönä ( joka oli muuten loppujen lopuksi varsin tärkeä yö ) Cec näki unta, jonka hän tunnisti heti lähetykseksi, niinkuin hän itse niitä nimitti. Lähetyksissä hänelle ilmestyivät aina kaksi nuorta kaunista naista, joita hän ei tuntenut, ja jotka eivät koskaan kertoneet nimiään.

"Hän on täällä," tummahiuksinen nainen totesi. "Mitä teillä on tällä kertaa?" Cec kysyi hieman turhautuneena. Häntä ärsytti, koska hänen kuvansa näistä kahdesta muodostui aina alhaaltapäin, ja se sai hänet tuntemaan olonsa pieneksi.

"Sinähän olet tänään suorasukainen! No käydään sitten asiaan. Eli se Isabelle, jolle te olette antaneet paikan pienilukuisesta jumal-suvustanne, on menettänyt sen," mustahiuksinen nainen lasketteli kuin ulkomuistista. "Mutta... kuka se sitten on?" Cec kysyy taas. Vaaleampi nainen naurahtaa. "Hänen lapsensa!" Cec oli väittämäisillään vastaan, kunnes tajusi asian todellisen laidan. "Herranpieksut..." hän lopulta huokaisi.

"Nimen omaan! Mutta ei siinä vielä kaikki. Teidän pitää lapsen syntymän jälkeen.. hmm.. elimidoida Isabelle. Hänestä koituisi liikaa vaivaa talolle, ja... niin, se on viisainta," mustahiuksinen nainen selitti hieman surullisen kuuloisena.

"Mutta siinä taisikin olla kaikki eikö niin, Iva?" mustahiuksinen kysyi taas. "Mutta sinähän kutsuit häntä nimellä!" Cec hihkaisi. "Totta," mustahiuksinen sanoi ja virnisti hieman.

"Ja minä olen Eva," mustahiuksinen lisäsi vielä.

Ja sitten he olivat poissa.

-------------------

Comments? :)

Osa 2. Isabelle ja jumalat

2009-11-21T14:38:00.001+02:00

Kakkososan kuvaaminen ja tekstittäminen kesti yllättävän kauan, kun nyt kuitenkin on niin, että osasta ei todellakaan tule mikään jättiläinen, eikä oikeastaan edes keskiverto pitkää. Puolustuksekseni sanon kuitenkin, että minuun taisi iskeä se kinkkukuume, kun kuumetta oli eilenkin vähän yli 40 astetta, ja yskä ja nuha olivat lähes sietämättömiä, niin siinä on vähän paha mitään järjellistä alkaa naputtamaan. Mutta nyt asiaan (meinasin kirjoittaa Aasiaan), elikkäs olkaa hyvä, ja pyydän jokaista tämän lukenutta jättämään kommentin, mikäli joku tätä siis ylipäänsä lukee...
Kirjoittaessa kuunneltu mm. tätä.

Gaifen päivä oli ollut hyvin turhauttava ja odotuksen täyteinen. Hän oli onnistunut tiuskimaan kaikille muilla talon asukkaille, ja Venuksen kanssa olivat he päässeet oikein mittelemään voimiaan, mutta Cec oli tietysti katkaissut tappelun heti, ja määrännyt Venukselle vessansiivousvuorot seuraavaksi kahdeksi viikoksi ja Gaifelle ruuanlaittovuorot seuraavaksi viikoksi. Nyt Gaife oli päättänyt, että lähtisi etsimään neiti Le Blancia heti, kun olisi saanut tämänkin kirotun salaatin valmiiksi.

Oikeastaan Gaifea hieman pelotti, tosin hän olisi mieluummin vaikka luopunut jumalan voimistaan kuin tunnustanut sen. Jos Cec olikin erehtynyt, ja naikkonen olikin jo paremmin perillä voimistaan kuin he uskoivat? Koska sen Gaife tiesi, että siitä naisesta tulisi vielä jotain suurta ja voimakasta, eikä hän halunnut joutua sellaisen kanssa tappeluun. Varsinkaan kun ei saisi käyttää omia voimiaan. Ah, mutta kohta olisi aika lähteä.

Sinä aamuna, kello yhdeksän aikoihin Isabelle oli saapunut Yritystalo Huipputuksen pihaan taksilla (omaan autoon kun ei ollut varaa...), kädet hikisinä ja jännittyneenä. Olisi hänen ensimmäinen työpäivänsä.

Ja illalla hän sitten lähti kuuden aikoja, koska oli heti joutunut jäämään ylitöihin. Voisi sanoa, että Isabellea hieman potutti, mutta ei hän valittanut. Lisäksi hän huomasi, että oli jättänyt lompakkonsa toimistoon, joten hän pääsisi kävelemään kokonaiset kolme kilometriä ohuehkoilla mustilla läpyköillään.

Isabelle oli kuitenkin oppinut, että turha oli raivota asioista, joille ei voinut mitään, joten niinpä hän vain kohautti vasemmanpuoleista kulmakarvaansa ja lähti talsimaan. Pian Isabelle kuitenkin huomasi olevansa täysin eksyksissä.

Sitten Isabelle kuuli askeleet takaansa ja pysähtyi. Askeleetkin pysähtyivät. Isabelle sai pienoisen paniikkikohtauksen, mutta päätti sitten ajatella järkevästi.

Mutta ei tainnut oikein onnistua siinä, koska pyrähti jokatapauksessa kohta juoksuun. ( voi äxdee mikä ilme tossa! )

Lopulta Isabellen kunto kuitenkin petti, ja hänen oli pysähdyttävä, joten hän kääntyi samantien kohtaamaan takaa-ajajansa.

(ilme!) Mies oli tumma-ihoinen, ja muutenkin todella erikoisen näköinen, mutta ne silmät olivat oudointa kaikessa. Niissä oli luultavasti kaikki sateenkaaren värit. "Isabelle Le Blanc?" mies kysyi karhealla äänellä. Isabelle vain nyökkäsi hieman järkyttyneenä. "Gaife Furr," mies esitteli itsensä nopeasti. "Alas tulla sitten, on sua jo ootettukki," hän jatkoi vielä ja lähti kävelemään edellä. Tässä vaiheessa Isabellen olisi kaiken järjen mukaan kieltäytyä, mutta jostain syystä hän vain luotti mieheen, ja lähti tämän mukaan.
---------------------------------

"Aa, tässähän tämä onkin," Gaife hymähti ja käännähti sanomaan minulle. "Olet kohtelias kaikille, et pompi kenenkään nenille, ja... olet kiltisti."

Ja mitähän tuokin tarkoitti? ihmettelin hiljaa mielessäni, mutta seurasin sitten kiireesti Gaifea. Mitä edes tein täällä? Ihan outo nimikin tuolla...

Heti kun Isabelle oli astunut portista sisälle, se kalahti kovaa kiinni, ja Isabelle kiihdytti hieman vauhtiaan. Portti oli kammottava. Pian Isabelle kuitenkin jo nauroi itselleen. Hän pelkäsi jo porttejakin! No, kieltämättä paikan ilmapiiri oli vähän kammottava, puut olivat jo aikoja sitten kuolleet, ja ilmakin oli portin tälläpuolella jotenkin... vanhaa. Ikivanhaa.

Isabelle melkein käveli päin Gaifea kun tämä pysähtyi. "Tytöt, missä Cec on? Maailmanpelastaja saapui!" Gaife huusi, ja Isabelle huomasi vasta silloin, että pihalla oli kuin olikin kaksi muutakin nuorta naista, toinen vasta ehkä 16-vuotias.
"Minä olen 238-vuotias!" kuului kärkäs huuto nuoren tytön suusta. Isabelle järkyttyi niin, että ei saanut sanaa suustaan. "Darina, yrittäisit käyttäytyä vieraiden seurassa," Gaife murahti tytölle. "Riita poikki ja Cec väliin," kauempana oleva nainen huusi. Vasta nyt Isabelle huomasi hänetkin, ja tunsi pienoisen heikotuksen aallon pyyhkäisevän ylitseen, naisella oli sininen iho.

Samassa heidän edessään olikin jo kuin tyhjästä vanhahko nainen. Hänellä oli myös samanlaiset silmät kuin Gaifella. Aloin epäröimään. Ehkä tämä ei ollutkaan hyvä idea. "Noniin, Gaife, huolehdi vieraamme sänkyyn, keskustelemme huomenna lisää, nyt on jo myöhä," jokin naisen olemuksessa oli niin käskevää, että kaikki epäilykset kaikkosivat mielestäni. Tottakai minä häntä tottelisin! Niinpä lähdin Gaifen mukaan heti kun hän lähti liikkeelle, ja ajatus sängystä ei sittenkään ollut hassumpi...
----------------------------------

Aamulla ensimmäisenä heräsi Darina, joka puki hiljaa päälleen varoen herättämästä huonetoverinaan olevaa Venusta. Sen jälkeen Darina päätti pujahtaa vielä nopeasti katsomaan Isabellea.

Siellähän tuo näytti nukkuvan. Darina ymmärsi, että seuraavien päivien kuluessa tuo nuori nainen oppisi paljon uutta itsestään ja voimistaan. Mutta nyt hänen pitäisi lähteä sinne kauppaan.
-------------------------------

Mmh. Väsyttipä kovin. Voisikohan hän vielä ojentautua hetkeksi sänkyyn jatkamaan uniaan? Ei, kyllä hänen olisi nyt noustava. No niin, kolmosella ylös. Yksi, kaksi... kaksi ja puol... okei, kolme.

Niinpä Isabelle sai lopulta unesta raskaat silmänsä auki ja alkoi pukemaan.

Samaan aikaan käytävään tupsahtivat juuri heränneet Cec ja Venus. "Kylpyhuone varattu!" Cec huudahti nähdessään Venuksen avaavan ovea. Venus vilkaisi taakseen katsoakseen kuka yritti etuilla.

"Mene alakertaan, jollei sekin ole sen meidän maailmanpelastajamme viehätysvoiman alistama!" Venus tuhahti halveksien. "No mikäs sinua hänessä risoo?" Cec kysyi aamuäreänä. "Näithän sinäkin Gaifen ilmeen eilen, pihkassa siihen uuteen!" Venus marisi. "Venus, sinä olet mustasukkainen, ja sinuna yrittäisin käyttäytyä, ja tiedoksesi, tämä vessa on minun," Cec lopetti ja pujahti vessaan ja lukitsi oven, jättäen Venuksen ulkopuolelle raivosta kihisevänä.
-------------------------

"Gaife, minä kuolen nälkään! Oletko tehnyt mitään?" Venus kysyi Gaifelta samalla kun Isabelle laskeutui portaita alakertaan. "Huomenta," Isabelle toivotti, mutta Venus ei noteerannut häntä lainkaan ja Gaifekin vain nyökkäsi. "Ottakaa jääkaapista," Gaife murahti.

Samassa Ceckin jo ilmestyi huoneensa ovesta, jo pirteämpänä. "Huomenta jumalat!" hän kajautti. Isabelle hätkähti hieman tämän kuullessaan. "Huomenta, rouva!" vastasit Venus ja Gaife kuin kaikuina, mutta Isabellelta ei ilmeisesti oltu odotettukaan mitään, koska häneltä ei ainakaan kysytty vastausta.

"Milloin pidämme kokouksen?" Venus kysyi niin että vain Cec kuuli. "Aamutöiden jälkeen," Cec vastasi hiljaa.

Kun ensimmäinen (Isabelle) oli syönyt, Cec ilmoitti muillekin että voisivat lähteä sitä mukaa puutarha töihin, kitkemään, keräämään ja kastelemaan.
--------------------------

Loppujen lopuksi kaikki olivat taas Neuvotteluhuoneessa, ja Cec julisti kokouksen alkaneeksi.

--------------------------

No niin, se oli sitten siinä, jäi vähän pöljään kohtaan, mutta en löytänyt parempaakaan kohtaa lopetukselle, tämä osa oli tosiaan aika tylsä ja lyhyt, mutta voivoi.

Osa 1. Jumalien suunnitelma

2009-11-11T17:33:00.013+02:00

Selvä, se on nyt täällä. Muistakaa kommentoida, niin tiedän kannattaako tätä jatkaa! Nyt kuitenkin osaan.

---------------------

Siinähän se könötti, autiotalo. Ei se pahemmin ketään kiinnostanut. Olihan siellä huhuttu aaveitakin olevan, mutta se nyt pantiin kylähulluuden tai yleisen höperyyden piikkiin. Ehkä kylän asukkaiden kannattaisi kuitenkin olla kiinnostuneempia.. No, antaa heidän nyt olla, ja mennään me katsotaan mitä löydämme talosta.

Talon toisen kerroksen olohuoneessa nimittäin oli neuvonpito. Nuorin joukkion jäsenistä, sinihiuksinen Darina oli juuri saapunut pitkältä tiedustelumatkaltaan, ja saanut tietää syyn heidän ongelmaansa, samoin kuin myös ratkaisun. Tosin tulos ei ollut aivan sitä mitä oli odotettu. Toki he nyt tiesivät mihin pyrkiä, mutta pyrkimyksen kohde... no, sanotaan nyt vaikka niin, että heillä ei olisi kovin paljoa mahdollisuuksia onnistua.

"Mitä te siinä tuijotatte?" Darina tivasi äkämystyneenä toisten reaktiosta. "Ei se nyt niin ennenkuulumatonta ole, että jonkun pitää pelastaa maailma! Onhan meillä jo hetkonen..." Darina laski nopeasti. "Niin, meillähän on jo viisitoista ennakkotapausta! Tämä tapaus vain ei ole ihan perillä omista lahjoistaan ja tehtävästään! Ja sitäpaitsi hänen avullaan saamme voimamme takaisin! Katsokaas, kunhan tämä Isabelle on löytänyt omat voimansa, hän voi elvyttää meidän kykymme," Darina lopetti ja mulkoili jokaista.

"Darina," joukon ainoa mies, Gaife Furr, aloitti epäröiden. "Tämä on suorastaan ennenkuulumatonta! Kuolevaisten keskuuteen syntynyt suur-jumala! Mutta eipä siinä vielä kaikkea, vaan hän on myös autuaan tietämätön mahtavista lahjoistaan ja tehtävästään! Ja meidän pitäisi tässä sitten opettaa ne hänelle parissa viikossa? Vieläpä ilman voimiamme? Valmistautukaa maailmanloppuun!" Gaife murahti ironisesti ohittaen Darinan viimeisen huomautuksen.

Sitten sini-ihoinen nuori nainen, Venus Xez, puuttui puheeseen. "Älä ole noin ankara Gaife," Venus myhäili ja katsahti Gaifeen ja viritti kasvoilleen suloisimman hymynsä. Kaikki sen tiesivät, Gaife oli pihkassa Venukseen, ja Venus... no, hän tuskin oli koskaan ollut ihastunut, saati rakastunut, kehenkään. "Minun mielestäni meidän pitäisi ainakin yrittää, ja jos tulee maailmanloppu, niin se on voivoi. Sitten tehdään uusi maailma! Olettaen että saamme ne voimamme takaisin," Venus lausahti kannustavasti.

"Kyllä vain," tähän asti hiljaa pysynyt vanha nainen, Cec Olke hymyili tyytyväisenä. "Voimme aina yrittää. Mutta kysymys kuuluu; mistä löydämme tämän Isabellen?"
Kukaan ei vastannut, joten Cec päätti ottaa valtuudet omiin käsiinsä.
"Kuten arvelinkin, kenelläkään ei ole vastausta. Taidamme joutua Fardécon puheille," Cec totesi. Ympäriltä kuului narinaa ja yleistä valitusta.
"Kiltti Cec, ei puutarha hommiah!" Darina parahti.
"En minä siitä päätä, anele Fardécolta. Mutta nyt kaikki ylös, ulos ja kitkemään rikkaruohoja!" Cec totesi pirteästi.

------------------

Ja pian kaikki olivat enemmän, kuten Cec...

tai vähemmän, kuten Darina, Gaife ja Venus, innostuina kitkemässä niitä rikkaruohoja, kastelemassa kasveja sekä keräämässä satoa.

Lopulta kaikki olivat valmiita, ja kerääntyivät vaistomaisesti linnunpelättimen ympärille.
"Kuka haluaa kutsua hänet tällä kertaa?" Cec kysyi.
"Minä voin!" Venus ilmoittautui heti. Eikä ihme, muita kohtaan Fardéco oli äksy ja ilkeä, mutta taisi hänelläkin olla jotain säpinää Venuksen suuntaan. Sitten Venus aloitti.

Sinä ikivanha variksenpelätti,
ikiviisas Fardéco,
kerro meille tietosi,
saavu keskuuteemme inhimillisessä muodossasi,
kiitokseksi meidän työstämme!

"Mitä nyt taas?!" kuului äkeä huuto linnunpelättimen sisältä. "Ai jaa, se olitkin sinä," ääni heltyi hieman, muttei ystävälliseksi asti.
"Kerro meille mistä löydämme Isabelle Le Blancin," Venus ilmoitti kopeasti.
"Hahhah, miksi minä niin tekisin?" linnunpelätti, tai oikeastaan Fardéco, kysyi ilkikurisesti.
"Koska pidät minusta," Venus tokaisi kuin se olisi itsestään selvyys.
"Hyvä on hyvä on," Fardéco myöntyi. "Löydätte hänet osoitteesta Jokikuja 1. Hienoa jälkeä muuten!" Fardéco vielä lopuksi kehaisi, ja sitten hän oli poissa.

-------------------------------

Pian he kaikki jo olivatkin koolla sisällä, tällä kertaa alakerrassa. Cec puhui jotain kuinka hän kohta jakaisi heille erittäin vastuulliset tehtävät. Venusta tällainen jaarittelu ei voinut vähempää kiinnostaa. Oikeastaan häntä pelotti hieman. Hän tiesi, etteivät jumalatkaan olleet loppujen lopuksi kuolemattomia. Ja hän tiesi myös, että maailmanloppua ei väistettäisi istumalla kotoisasti takkatulen ääressä kirja kädessä. Venus ei pitänyt tappamisesta, mutta se olisi pakko. Hänellä olikin jo omat aavistuksensa koko homman takana. Oli ilmastonmuutosta, joka senkuin paheni, pyörremyrskyjä oli yhä tiheämmin, ja talvesta ei ollut enää tietoakaan. Jäätikötkin olivat sulaneet jo ajat sitten. Aurinkokin alkoi olemaan sammumispisteessään, ja itsemurhaiskut sekä yleiset pommitukset olivat myös lisääntyneet hälyttäviin lukemiin.
"Noniin, sinulle, Venus annan tehtäväksi huolehtia siitä, että meidän maailmanpelastajamme saa tarvittavat tiedot jumaluudesta ja... noh, kaikesta," Cec julisti.

Gaife ehti juuri ja juuri vetää kasvoilleen neutraalin kylmän viileän ilmeensä, kun Cec käänsi päänsä häntä kohti. Venus oli saanut varsin laajan tehtävän. Mutta jos se oli vasta Venuksen tehtävä, mitä Cecillä oli hänen ja Darinan varalleen?
"Niin ja sitten Gaife. Sinä saat luvan huolehtia Isabellen yleisestä turvallisuudesta sekä hänen tarpeistaan, sekä siitä että hän saapuu tänne vahingoittumattomana huomenna. Ei siis minkäänlaisia temppuja. Onko selvä?" Cec tarkensi vielä tiukkana. Gaife oli saanut nuoruus-aikansa seikkailujen takia vähän huonon maineen Cecin silmissä. Gaife vain nyökkäsi vaitonaisena vastaukseksi.

"Sitten Darina. Sinä saat vaativimman tehtävän," Cec totesi ja hymyili hiukan. Darina sävähti jännittyneenä. "Sinä huolehdit siitä, että neiti Le Blanc oppii taistelemaan edes kiitettävästi," Cec lopetti. Darina suorastaan hehkui innosta.

Venus keksi kysyi heti ensimmäisenä. "Cec, mitä sinä sitten teet?" "No vahdin teitysti että te hoidatte hommanne!" Cec totesi kuin se olisi ollut itsestään selvyys.

--------------------

Juuri samaan aikaan, jumalien tietämättä, neiti Isabelle Le Blanc istui taksissa ja matkasi kohti Jokikuja 1. Kohti uutta kotia.

Kohti uutta tulevaisuutta.