---------------------
Siinähän se könötti, autiotalo. Ei se pahemmin ketään kiinnostanut. Olihan siellä huhuttu aaveitakin olevan, mutta se nyt pantiin kylähulluuden tai yleisen höperyyden piikkiin. Ehkä kylän asukkaiden kannattaisi kuitenkin olla kiinnostuneempia.. No, antaa heidän nyt olla, ja mennään me katsotaan mitä löydämme talosta.
Talon toisen kerroksen olohuoneessa nimittäin oli neuvonpito. Nuorin joukkion jäsenistä, sinihiuksinen Darina oli juuri saapunut pitkältä tiedustelumatkaltaan, ja saanut tietää syyn heidän ongelmaansa, samoin kuin myös ratkaisun. Tosin tulos ei ollut aivan sitä mitä oli odotettu. Toki he nyt tiesivät mihin pyrkiä, mutta pyrkimyksen kohde... no, sanotaan nyt vaikka niin, että heillä ei olisi kovin paljoa mahdollisuuksia onnistua.
"Mitä te siinä tuijotatte?" Darina tivasi äkämystyneenä toisten reaktiosta. "Ei se nyt niin ennenkuulumatonta ole, että jonkun pitää pelastaa maailma! Onhan meillä jo hetkonen..." Darina laski nopeasti. "Niin, meillähän on jo viisitoista ennakkotapausta! Tämä tapaus vain ei ole ihan perillä omista lahjoistaan ja tehtävästään! Ja sitäpaitsi hänen avullaan saamme voimamme takaisin! Katsokaas, kunhan tämä Isabelle on löytänyt omat voimansa, hän voi elvyttää meidän kykymme," Darina lopetti ja mulkoili jokaista.
"Darina," joukon ainoa mies, Gaife Furr, aloitti epäröiden. "Tämä on suorastaan ennenkuulumatonta! Kuolevaisten keskuuteen syntynyt suur-jumala! Mutta eipä siinä vielä kaikkea, vaan hän on myös autuaan tietämätön mahtavista lahjoistaan ja tehtävästään! Ja meidän pitäisi tässä sitten opettaa ne hänelle parissa viikossa? Vieläpä ilman voimiamme? Valmistautukaa maailmanloppuun!" Gaife murahti ironisesti ohittaen Darinan viimeisen huomautuksen.
Sitten sini-ihoinen nuori nainen, Venus Xez, puuttui puheeseen. "Älä ole noin ankara Gaife," Venus myhäili ja katsahti Gaifeen ja viritti kasvoilleen suloisimman hymynsä. Kaikki sen tiesivät, Gaife oli pihkassa Venukseen, ja Venus... no, hän tuskin oli koskaan ollut ihastunut, saati rakastunut, kehenkään. "Minun mielestäni meidän pitäisi ainakin yrittää, ja jos tulee maailmanloppu, niin se on voivoi. Sitten tehdään uusi maailma! Olettaen että saamme ne voimamme takaisin," Venus lausahti kannustavasti.
"Kyllä vain," tähän asti hiljaa pysynyt vanha nainen, Cec Olke hymyili tyytyväisenä. "Voimme aina yrittää. Mutta kysymys kuuluu; mistä löydämme tämän Isabellen?"
Kukaan ei vastannut, joten Cec päätti ottaa valtuudet omiin käsiinsä.
"Kuten arvelinkin, kenelläkään ei ole vastausta. Taidamme joutua Fardécon puheille," Cec totesi. Ympäriltä kuului narinaa ja yleistä valitusta.
"Kiltti Cec, ei puutarha hommiah!" Darina parahti.
"En minä siitä päätä, anele Fardécolta. Mutta nyt kaikki ylös, ulos ja kitkemään rikkaruohoja!" Cec totesi pirteästi.
------------------
Ja pian kaikki olivat enemmän, kuten Cec...
tai vähemmän, kuten Darina, Gaife ja Venus, innostuina kitkemässä niitä rikkaruohoja, kastelemassa kasveja sekä keräämässä satoa.
Lopulta kaikki olivat valmiita, ja kerääntyivät vaistomaisesti linnunpelättimen ympärille.
"Kuka haluaa kutsua hänet tällä kertaa?" Cec kysyi.
"Minä voin!" Venus ilmoittautui heti. Eikä ihme, muita kohtaan Fardéco oli äksy ja ilkeä, mutta taisi hänelläkin olla jotain säpinää Venuksen suuntaan. Sitten Venus aloitti.
Sinä ikivanha variksenpelätti,
ikiviisas Fardéco,
kerro meille tietosi,
saavu keskuuteemme inhimillisessä muodossasi,
kiitokseksi meidän työstämme!
"Mitä nyt taas?!" kuului äkeä huuto linnunpelättimen sisältä. "Ai jaa, se olitkin sinä," ääni heltyi hieman, muttei ystävälliseksi asti.
"Kerro meille mistä löydämme Isabelle Le Blancin," Venus ilmoitti kopeasti.
"Hahhah, miksi minä niin tekisin?" linnunpelätti, tai oikeastaan Fardéco, kysyi ilkikurisesti.
"Koska pidät minusta," Venus tokaisi kuin se olisi itsestään selvyys.
"Hyvä on hyvä on," Fardéco myöntyi. "Löydätte hänet osoitteesta Jokikuja 1. Hienoa jälkeä muuten!" Fardéco vielä lopuksi kehaisi, ja sitten hän oli poissa.
-------------------------------
Pian he kaikki jo olivatkin koolla sisällä, tällä kertaa alakerrassa. Cec puhui jotain kuinka hän kohta jakaisi heille erittäin vastuulliset tehtävät. Venusta tällainen jaarittelu ei voinut vähempää kiinnostaa. Oikeastaan häntä pelotti hieman. Hän tiesi, etteivät jumalatkaan olleet loppujen lopuksi kuolemattomia. Ja hän tiesi myös, että maailmanloppua ei väistettäisi istumalla kotoisasti takkatulen ääressä kirja kädessä. Venus ei pitänyt tappamisesta, mutta se olisi pakko. Hänellä olikin jo omat aavistuksensa koko homman takana. Oli ilmastonmuutosta, joka senkuin paheni, pyörremyrskyjä oli yhä tiheämmin, ja talvesta ei ollut enää tietoakaan. Jäätikötkin olivat sulaneet jo ajat sitten. Aurinkokin alkoi olemaan sammumispisteessään, ja itsemurhaiskut sekä yleiset pommitukset olivat myös lisääntyneet hälyttäviin lukemiin.
"Noniin, sinulle, Venus annan tehtäväksi huolehtia siitä, että meidän maailmanpelastajamme saa tarvittavat tiedot jumaluudesta ja... noh, kaikesta," Cec julisti.
Gaife ehti juuri ja juuri vetää kasvoilleen neutraalin kylmän viileän ilmeensä, kun Cec käänsi päänsä häntä kohti. Venus oli saanut varsin laajan tehtävän. Mutta jos se oli vasta Venuksen tehtävä, mitä Cecillä oli hänen ja Darinan varalleen?
"Niin ja sitten Gaife. Sinä saat luvan huolehtia Isabellen yleisestä turvallisuudesta sekä hänen tarpeistaan, sekä siitä että hän saapuu tänne vahingoittumattomana huomenna. Ei siis minkäänlaisia temppuja. Onko selvä?" Cec tarkensi vielä tiukkana. Gaife oli saanut nuoruus-aikansa seikkailujen takia vähän huonon maineen Cecin silmissä. Gaife vain nyökkäsi vaitonaisena vastaukseksi.
"Sitten Darina. Sinä saat vaativimman tehtävän," Cec totesi ja hymyili hiukan. Darina sävähti jännittyneenä. "Sinä huolehdit siitä, että neiti Le Blanc oppii taistelemaan edes kiitettävästi," Cec lopetti. Darina suorastaan hehkui innosta.
Venus keksi kysyi heti ensimmäisenä. "Cec, mitä sinä sitten teet?" "No vahdin teitysti että te hoidatte hommanne!" Cec totesi kuin se olisi ollut itsestään selvyys.
--------------------
Juuri samaan aikaan, jumalien tietämättä, neiti Isabelle Le Blanc istui taksissa ja matkasi kohti Jokikuja 1. Kohti uutta kotia.
Kohti uutta tulevaisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti