Osa 2. Isabelle ja jumalat

Kakkososan kuvaaminen ja tekstittäminen kesti yllättävän kauan, kun nyt kuitenkin on niin, että osasta ei todellakaan tule mikään jättiläinen, eikä oikeastaan edes keskiverto pitkää. Puolustuksekseni sanon kuitenkin, että minuun taisi iskeä se kinkkukuume, kun kuumetta oli eilenkin vähän yli 40 astetta, ja yskä ja nuha olivat lähes sietämättömiä, niin siinä on vähän paha mitään järjellistä alkaa naputtamaan. Mutta nyt asiaan (meinasin kirjoittaa Aasiaan), elikkäs olkaa hyvä, ja pyydän jokaista tämän lukenutta jättämään kommentin, mikäli joku tätä siis ylipäänsä lukee...
Kirjoittaessa kuunneltu mm. tätä.

Gaifen päivä oli ollut hyvin turhauttava ja odotuksen täyteinen. Hän oli onnistunut tiuskimaan kaikille muilla talon asukkaille, ja Venuksen kanssa olivat he päässeet oikein mittelemään voimiaan, mutta Cec oli tietysti katkaissut tappelun heti, ja määrännyt Venukselle vessansiivousvuorot seuraavaksi kahdeksi viikoksi ja Gaifelle ruuanlaittovuorot seuraavaksi viikoksi. Nyt Gaife oli päättänyt, että lähtisi etsimään neiti Le Blancia heti, kun olisi saanut tämänkin kirotun salaatin valmiiksi.

Oikeastaan Gaifea hieman pelotti, tosin hän olisi mieluummin vaikka luopunut jumalan voimistaan kuin tunnustanut sen. Jos Cec olikin erehtynyt, ja naikkonen olikin jo paremmin perillä voimistaan kuin he uskoivat? Koska sen Gaife tiesi, että siitä naisesta tulisi vielä jotain suurta ja voimakasta, eikä hän halunnut joutua sellaisen kanssa tappeluun. Varsinkaan kun ei saisi käyttää omia voimiaan. Ah, mutta kohta olisi aika lähteä.

Sinä aamuna, kello yhdeksän aikoihin Isabelle oli saapunut Yritystalo Huipputuksen pihaan taksilla (omaan autoon kun ei ollut varaa...), kädet hikisinä ja jännittyneenä. Olisi hänen ensimmäinen työpäivänsä.

Ja illalla hän sitten lähti kuuden aikoja, koska oli heti joutunut jäämään ylitöihin. Voisi sanoa, että Isabellea hieman potutti, mutta ei hän valittanut. Lisäksi hän huomasi, että oli jättänyt lompakkonsa toimistoon, joten hän pääsisi kävelemään kokonaiset kolme kilometriä ohuehkoilla mustilla läpyköillään.

Isabelle oli kuitenkin oppinut, että turha oli raivota asioista, joille ei voinut mitään, joten niinpä hän vain kohautti vasemmanpuoleista kulmakarvaansa ja lähti talsimaan. Pian Isabelle kuitenkin huomasi olevansa täysin eksyksissä.

Sitten Isabelle kuuli askeleet takaansa ja pysähtyi. Askeleetkin pysähtyivät. Isabelle sai pienoisen paniikkikohtauksen, mutta päätti sitten ajatella järkevästi.

Mutta ei tainnut oikein onnistua siinä, koska pyrähti jokatapauksessa kohta juoksuun. ( voi äxdee mikä ilme tossa! )

Lopulta Isabellen kunto kuitenkin petti, ja hänen oli pysähdyttävä, joten hän kääntyi samantien kohtaamaan takaa-ajajansa.

(ilme!) Mies oli tumma-ihoinen, ja muutenkin todella erikoisen näköinen, mutta ne silmät olivat oudointa kaikessa. Niissä oli luultavasti kaikki sateenkaaren värit. "Isabelle Le Blanc?" mies kysyi karhealla äänellä. Isabelle vain nyökkäsi hieman järkyttyneenä. "Gaife Furr," mies esitteli itsensä nopeasti. "Alas tulla sitten, on sua jo ootettukki," hän jatkoi vielä ja lähti kävelemään edellä. Tässä vaiheessa Isabellen olisi kaiken järjen mukaan kieltäytyä, mutta jostain syystä hän vain luotti mieheen, ja lähti tämän mukaan.
---------------------------------

"Aa, tässähän tämä onkin," Gaife hymähti ja käännähti sanomaan minulle. "Olet kohtelias kaikille, et pompi kenenkään nenille, ja... olet kiltisti."

Ja mitähän tuokin tarkoitti? ihmettelin hiljaa mielessäni, mutta seurasin sitten kiireesti Gaifea. Mitä edes tein täällä? Ihan outo nimikin tuolla...

Heti kun Isabelle oli astunut portista sisälle, se kalahti kovaa kiinni, ja Isabelle kiihdytti hieman vauhtiaan. Portti oli kammottava. Pian Isabelle kuitenkin jo nauroi itselleen. Hän pelkäsi jo porttejakin! No, kieltämättä paikan ilmapiiri oli vähän kammottava, puut olivat jo aikoja sitten kuolleet, ja ilmakin oli portin tälläpuolella jotenkin... vanhaa. Ikivanhaa.

Isabelle melkein käveli päin Gaifea kun tämä pysähtyi. "Tytöt, missä Cec on? Maailmanpelastaja saapui!" Gaife huusi, ja Isabelle huomasi vasta silloin, että pihalla oli kuin olikin kaksi muutakin nuorta naista, toinen vasta ehkä 16-vuotias.
"Minä olen 238-vuotias!" kuului kärkäs huuto nuoren tytön suusta. Isabelle järkyttyi niin, että ei saanut sanaa suustaan. "Darina, yrittäisit käyttäytyä vieraiden seurassa," Gaife murahti tytölle. "Riita poikki ja Cec väliin," kauempana oleva nainen huusi. Vasta nyt Isabelle huomasi hänetkin, ja tunsi pienoisen heikotuksen aallon pyyhkäisevän ylitseen, naisella oli sininen iho.

Samassa heidän edessään olikin jo kuin tyhjästä vanhahko nainen. Hänellä oli myös samanlaiset silmät kuin Gaifella. Aloin epäröimään. Ehkä tämä ei ollutkaan hyvä idea. "Noniin, Gaife, huolehdi vieraamme sänkyyn, keskustelemme huomenna lisää, nyt on jo myöhä," jokin naisen olemuksessa oli niin käskevää, että kaikki epäilykset kaikkosivat mielestäni. Tottakai minä häntä tottelisin! Niinpä lähdin Gaifen mukaan heti kun hän lähti liikkeelle, ja ajatus sängystä ei sittenkään ollut hassumpi...
----------------------------------

Aamulla ensimmäisenä heräsi Darina, joka puki hiljaa päälleen varoen herättämästä huonetoverinaan olevaa Venusta. Sen jälkeen Darina päätti pujahtaa vielä nopeasti katsomaan Isabellea.

Siellähän tuo näytti nukkuvan. Darina ymmärsi, että seuraavien päivien kuluessa tuo nuori nainen oppisi paljon uutta itsestään ja voimistaan. Mutta nyt hänen pitäisi lähteä sinne kauppaan.
-------------------------------

Mmh. Väsyttipä kovin. Voisikohan hän vielä ojentautua hetkeksi sänkyyn jatkamaan uniaan? Ei, kyllä hänen olisi nyt noustava. No niin, kolmosella ylös. Yksi, kaksi... kaksi ja puol... okei, kolme.

Niinpä Isabelle sai lopulta unesta raskaat silmänsä auki ja alkoi pukemaan.

Samaan aikaan käytävään tupsahtivat juuri heränneet Cec ja Venus. "Kylpyhuone varattu!" Cec huudahti nähdessään Venuksen avaavan ovea. Venus vilkaisi taakseen katsoakseen kuka yritti etuilla.

"Mene alakertaan, jollei sekin ole sen meidän maailmanpelastajamme viehätysvoiman alistama!" Venus tuhahti halveksien. "No mikäs sinua hänessä risoo?" Cec kysyi aamuäreänä. "Näithän sinäkin Gaifen ilmeen eilen, pihkassa siihen uuteen!" Venus marisi. "Venus, sinä olet mustasukkainen, ja sinuna yrittäisin käyttäytyä, ja tiedoksesi, tämä vessa on minun," Cec lopetti ja pujahti vessaan ja lukitsi oven, jättäen Venuksen ulkopuolelle raivosta kihisevänä.
-------------------------

"Gaife, minä kuolen nälkään! Oletko tehnyt mitään?" Venus kysyi Gaifelta samalla kun Isabelle laskeutui portaita alakertaan. "Huomenta," Isabelle toivotti, mutta Venus ei noteerannut häntä lainkaan ja Gaifekin vain nyökkäsi. "Ottakaa jääkaapista," Gaife murahti.

Samassa Ceckin jo ilmestyi huoneensa ovesta, jo pirteämpänä. "Huomenta jumalat!" hän kajautti. Isabelle hätkähti hieman tämän kuullessaan. "Huomenta, rouva!" vastasit Venus ja Gaife kuin kaikuina, mutta Isabellelta ei ilmeisesti oltu odotettukaan mitään, koska häneltä ei ainakaan kysytty vastausta.

"Milloin pidämme kokouksen?" Venus kysyi niin että vain Cec kuuli. "Aamutöiden jälkeen," Cec vastasi hiljaa.

Kun ensimmäinen (Isabelle) oli syönyt, Cec ilmoitti muillekin että voisivat lähteä sitä mukaa puutarha töihin, kitkemään, keräämään ja kastelemaan.
--------------------------

Loppujen lopuksi kaikki olivat taas Neuvotteluhuoneessa, ja Cec julisti kokouksen alkaneeksi.

--------------------------

No niin, se oli sitten siinä, jäi vähän pöljään kohtaan, mutta en löytänyt parempaakaan kohtaa lopetukselle, tämä osa oli tosiaan aika tylsä ja lyhyt, mutta voivoi.